Taisteltuamme epilepsiaa vastaan koiramme kanssa, halusin perustaa blogin, jossa jaamme omia kokemuksiamme tämän niin haastavan ja rankan sairauden kanssa.
Koiramme on sairastanut idiopaattista epilepsiaa noin kaksi vuotta. Alusta asti olemme olleet 100 % sitoutuneita koiramme hoitoon ja siihen, että teemme kuten sydän sanoo.
Emme voineet kuvitellakaan saadessamme pennun, että ihanan koiramme elämä tulisi olemaan taistelua rankkaa sairautta vastaan. Koiramme on kuitenkin edelleen oma ihana itsensä ja nauttii elämästä, vaikka lääkkeet ovat tuoneet muutamia sivuvaikutuksia. En vaihtaisi pois päivääkään sillä olen onnellinen siitä, että tämä koira tuli juuri meille. Selvästikin sen tarkoitus oli löytää tiensä luoksemme ja opettaa elämästä jos jotakin.
Elämme koiramme kanssa kaikesta huolimatta normaalia elämää. Lenkkeilemme, leikimme, hassuttelemme. Lievä kömpelyys ja väsymys ovat ainoat asiat jotka tietysti antaisimme pois jos voisimme. Ja niin no, puhumattakaan niistä kohtauksista. Mutta kaikin puolin, olemme onnekkaita että koiramme saa elää normaalia elämää.
Olen etsinyt kaiken mahdollisen tiedon netin syövereistä koskien tätä sairautta. Olemme kokeilleet kaikkea mahdollista ja haluan jakaa vinkkini muillekin. Kenties joku voisi saada meidän kokemuksistamme apua.
Itse olen usein toivonut vertaistukea, kun tilanne on tuntunut mahdottomalta. Muutamaan kertaan olen silitellyt parhaan ystäväni turkkia, nukkunut sen vieressä lattialla ajatellen, että mitä jos tämä on viimeinen päivämme yhdessä.
Koiramme on osoittanut äärimmäistä sitkeyttä ja voitontahtoa taistelussa epilepsiaa vastaan.
Olemme tehneet kaiken voitavamme. Kokeilleet kaikkea mitä sillä hetkellä on voinut. Emme ole luovuttamassa, vaikka tiedämme, että koiramme epilepsia on vaikeasti hoidettava sillä se ei ole vastannut toivotusti Barbivet- eikä kaliumbromidi-lääkityksiin.
Tällä hetkellä käytössämme on myös ihmisten epilepsialääkkeet.
Aika näyttää miten meidän käy. Olemme kiitollisia jokaisesta päivästä ja elämme hetkessä.
En toivoisi yhdellekään koiralle tätä sairautta. En toivoisi, että yksikään omistaja joutuisi öisin heräämään kolisteluun ja pelkäämään kohtauksen pituutta.
Mutta tämän blogin avulla minä toivon, että me voimme koirani avulla olla vertaistukena muille. Antaa sitä tietoa, mitä muualta ei välttämättä ole löytynyt.
Ja rohkaista etsimään omalle koiralle se paras lääkehoito. Sillä uskon, että moni olisi meidän tilanteessa jo viheltänyt pelin poikki.
Me taistelemme: koiran ehdoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti