Korvaamattoman tärkeäksi on muodostunut vertaistuki. Olen löytänyt muutaman koiraomistajan, jotka ovat kamppailleet koiransa epilepsian kanssa. Kuitenkaan yksikään ei ole ollut vastaavassa tilanteessa kuin me.
Tärkeintä mielestäni on, että vertaistukea löytyisi. Silloin kun tilanne on paha, on lohduttavaa puhua tilanteesta toiselle joka on kenties kokenut jotain samaa. Yhtä tärkeää ovat ystävät ja oma perhe, joille tuntojaan voi purkaa.
Epilepsiakoiran kanssa eläminen on ikävä kyllä melkoista varpaillaan oloa, vaikka kuitenkin yhtä onnellista kuin terveenkin koiran kanssa. Koskaan ei oikein voi tietää, tuleeko kohtaus tänään vai viikon päästä. Joka ikinen kerta, kun yöllä kuulen jonkin epämääräisen äänen, säntään makuuhuonesta katsomaan kouristeleeko koira. Enkä muista milloin olisin viimeksi nukkunut yön ilman heräämistä.
Totta on sekin, ettei jatkuvasta murehtimisesta ja huolissaan olosta ole mitään hyötyä. Koira kyllä vaistoaa, kun omistaja suree. Tärkeintä olisi nauttia hetkistä, olla murehtimatta sitä mille ei mitään voi.
Minulle voi kirjoitella, mikäli mieleen jää jotain kysyttävää tai jos kenties voisin jossain asiassa auttaa.
koiraepilepsia@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti